Viidennen päivän fiilikset

Heippa!

Viisi todella helppoa päivää siis leikkauksesta takana. Taidan olla todella onnekas, että olen päässyt näin helpolla.. ainakin tähän mennessä! Voihan olla, että vielä tulee takapakkia.
Särkylääkkeitä en ole enää ottanut muutamaan päivään edes varuiksi. Kaiken pystyn tekemään itse, ylähyllyiltä kurottelusta alkaen. Välillä, yleensä aamuisin, vasemman rinnan reunassa alhaalla tuntuu pieni vihlaisu, muttei juurikaan sen enempää ole muita kipuja tuntunut.

Autoa ajoin ensimmäistä kertaa lyhyen matkan sunnuntaina (kolmantena päivänä) ja ihan kiitettävästi sujui. Eilen maanantaina olin koko päivän liikeessä; ajoin aamusta toiselle paikkakunnalle hoitamaan työjuttuja ja iltapäivällä takaisin. Illalla menin vielä kipaisemaan Changessa etsimässä uusia tukiliivejä, kun tuntuu, että klinikalta saamani ovat jo löystyneet niin paljon.
Myyjä tuli heti apuun kun astuin liikkeeseen sisään ja seuraavaksi jo mittaili paidan päältä rinnanympäryksen. Hän pyysi minua ensin kokeilemaan normaaleja kaarituellisia liivejä, jotta suurinpiirtein-koko selviäisi urheiluliivejä varten. Hän kiikutti eri kokoja sovituskoppiin ja löytyihän se sopiva koko viimein. 70H!!? WOW!
Olen tosiaan kuullut, että kyseisessä myymälässä on vähän eri kokomittari, mutta empä olisi tosiaan tullut ajatelleeksi että H:n kupista lähdetään liikkeelle! :D Changen rintaliivejä minulla ei siis aikaisemmin ole ollut, joten vaikea sanoa mikä kuppikoko minulla olisi ollut ennen leikkausta heidän liiveissä. Turvotuskin toki vielä varmasti vaikuttaa.

Noh, sitten niiden urheiluliivien testailuihin. Näihin päädyttiin koossa S4:

"Kuppikoot" menevät näissä urheiluliiveissä 1-4 ja ympärys perus paitakoissa SX-XL

Liivit tuntuvat todella tukevilta! Ostin lisäksi yhden "lisähakaspalan", jolla saan yöksi vähän löysennettyä liivejä, jottei ihan purista ja ahdista nukkuessa.

Yksi ongelma liiveissä kuitenkin ilmeni; rintojen alta kuminauha jää jostain syystä löysäksi, niin että alle jää reilusti tilaa (kuva alhaalla). Selän puolelta ja rintojen päältä ja kaikkialta muualtakin liivit ovat todella napakat ja tukevat, joten periaatteessa tuo ei siis haittaa. Ihme juttu kyllä, myyjäkin ihmetteli, että miten on mahdollista ja sanoi ettei ole kyllä ennen tullut vastaavaa tapausta vastaan.

Nappailin vielä muutamat uudet "alastonkuvat" tänne :D

2 in 1

Makuulla

Liikettä ja pehmeyttä on tullut taas huomattavasti:) Tosi kiva huomata ja seurailla miten koko ajan rinnat muuttuu. Torstaina olisi tikkienpoisto ja sitten näen arvetkin ekaa kertaa. Hui!

Palaamisiin!

-Sande

Miltä nyt näyttää?

Heippa taas!

Ensimmäinen kokonainen päivä kotona melkein takana ja kaikki sujunut tähän mennessä todella hyvin. Kipuja on todella minimaalisesti ja särkylääkkeitäkin olen ottanut vähän niinkuin varmuuden vuoksi silloin tällöin. Kävin aamulla ensimmäistä kertaa pesullakin, vähän hankalaa oli tosin pestä tukka, mutta muuten sujui hyvin. Pidin hetken alkoholihaudetta ja lepäilin aamupäivän. Sitten alkoi tylsyttää. En malttanut vain makoilla ja aloikin puuhastella kaikenlaista; järjestelin tavaroita, laitoin pyykkiä ja käväisin pihallakin pyörähtämässä. Nyt illalla käytiin ravintolassakin syömässä.

Onko muut näin ajoissa ollut "jalkeilla" ja ulkona?
Voikohan tästä olla jotain haittaa?

Varovasti kuitenkin kävelen edelleen ja teen kaiken vähän niinkuin "slow motionilla". Rintakehä tuntuu kyllä edelleen aika kummalta ja juurikin siltä, että siinä olisi jotain uutta ja "ylimääräistä". Muljahtelu on ehkä vähän väärä sana, mutta jotain sen tyyppistä siellä tuntuu tapahtuvan kun rintalihas jännittyy.

No mutta, tässä äsken nopeasti nappaamani kuvat:

Aika "tykit" siis ovat, niinkuin tässä vaiheessa varmasti kaikilla. Nännitkin tuntuvat venyneen vähän, vaikka suht suuret olivat jo aikaisemminkin. Mahtaako palautua?! Aluksi vain toisessa nännissä oli tunto mutta nyt on palautunut jo toiseenkin. Itse tissit ei vielä juuri liiku mihinkään suuntaan, mutta pehmentyneet ovat jo selvästi!

Kertokaapa mitä vielä haluaisitte tietää ja mitkä asiat kiinnostaisivat?
Lisää kuvia? Mistä kuvakulmista?

Nyt vielä Septidiniä haavoille ja petiin!

-Sande

Leikkauskokemukseni

Noniin, nyt on kaksi päivää vierähtänyt leikkauksesta ja hyvät on voinnit! Kerron nyt vähän miten reissuni meni ja miten olen pärjännyt kotioloissa.

Torstai 9.1.

Ensinnäkin en saanut keskiviikko-torstai yönä nukuttua jännitykseltäni yhtään. Söin ke iltana ehkä 11 aikaan vähän jotain pientä jääkaapista ja ajattelin, että otan vielä eväät mukaan kun kerran klo 4 on vielä lupa syödä ja juoda (6 tuntia ennen leikkausta oltava syömättä ja juomatta). No, eipä siitäkään tullut mitään, vähän sain vettä alas muttei muuten maistunut mikään..
Laiva lähti Länsisatamasta klo 7.30. Etsin itselleni pienen sohvan laivan perältä ja kävin pitkälleni, toivoen että saisin edes ne kaksi viimeistä tuntia nukuttua. Turha toivo. Olo oli tosiaan aika stressaantunut ja sekava jo pelkästään siksi, etten ollut nukkunut silmäystäkään, saati sitten syönyt ties kuinka moneen tuntiin. Adrenaliinin voimin mentiin..
Tallinnan päässä kuski odottelinkin jo minua ja muita leikkaukseen tulevia tyttöjä. Hypättiin autoon ja lähdettiin kohti klinikkaa.

Kello 10 perille päästyämme pääsimme huoneisiimme ja meidän käskettiin vaihtaa sängyllä valmiina oleva pyjama päällä. Huoneet olivat minusta kivat, ei kovin suuret mutta viihtyisät. Makoilin hetken (ehkä tunnin) ja yritin katsoa telkkaria rentoutuakseni, ennen kuin hoitaja tuli hakemaan minut kirurgin puheille. Leikkaava kirurgi oli tosi mukava ja rauhallinen ja sai minutkin vähän "relaamaan". Täytettiin lomakkeita ja käytiin kaikenlaisia asioita läpi. Hän mittaili minut ja piirteli leikkauskartat iholle. Minulle oli tilattu kahdet implantit, Mentorin pyöreät 350cc, sekä 375cc, joista sitten päädyttiin niihin pienempiin kirurgin suosituksesta. Luotin häneen täysin.
Kyselin vielä muutamia minua askarruttavia kysymyksiä ja pääsin takaisin huoneeseeni taas odottamaan.

Huoneessa taisi seuraavaksi käydä hoitaja tuomassa pari särkylääkettä, jotka oli kyllä tosi vaikea saada alas sen minimaalisen veden määrän kanssa joka oli mittakupissa. Toinen pilleri jäi ikävästi puoliväliin "jumiin" ja hoitaja toi vähän vastentahtoisesti tilkan lisää vettä että saisin senkin alas. Vatsassa ei siis ilmeisesti saa olla yhtään mitään leikkaukseen mentäessä.
Sain taas makoilla hetken ennen kuin nukutuslääkäri tuli juttelemaan huoneeseeni. Käytiin kaikki nukutukseen liittyvä läpi ja täytettiin muutama lappu.

Hetken sain taas odotella kunnes hoitaja ilmoitti että nyt on aika! Kipitin hoitajan perässä muutaman huoneen päähän leikkaussaliin ja tässä vaiheessa meinasi sitten sydän tulla rinnasta läpi. Kävin leikkauspöydälle pötkölleni ja hoitajan alkoivat touhuta ympärilläni laittaen kaikenmaailman juttuja minuun samalla kun nukutuslääkäri jututti minua ja yritti laittaa kanyylia paikoilleen. Yritykseksi se sitten jäikin... Lääkäri yritti saada sitä lukuisia kertoja paikoilleen, mutta luovutti lopulta ja sanoi ettei minulta millään löydy suonta ja että he laittavat sen sitten myöhemmin. Siinä vaiheessa sain maskin suun eteen ja minua kehotettiin hengittelemään syvään. Vähän pahanmaikuinen kaasu alkoi muutaman hengityksen jälkeen toimia ja silmissä alkoi pyöriä vimmatusti. Sitten en enää muistakaan mitään.

Seuraaavaksi havahduin kun hoitaja ja ehkä useampi(?) herättelivät minua ja oli aika siirtyä huoneeseeni. Muistaakseni ihmettelin kättäni, kun huomasin että kanyyli oli tosi erikoisessa paikassa kiinni ja halusin kovasti tietää miten leikkaus oli mennyt. Olin todella sekaisin, en muista miten pääsin sänkyyn tai kuinka kauan makasin siinä ennen kuin jotain järkevää alkoi liikkua päässä.
Seuraavat muistamani ajatukset taisivat olla että mihin olen oikein lähtenyt mukaan. Olo oli epämiellyttävä, ei kipua, mutta jotain sinne päin. Sain särkylääkettä vaikken tiedä olisinko sitä tarvinnut. Halusin vain nukkua, kaikkein vähiten teki mieli olla hereillä.
En saanut unta, mutta olo alkoi kohentua. Jossakin vaiheessa sain pöydältä kurotettua puhelimeni ja huomasin kellon olevan jotain kolmen tienoilla.
Katselin telkkaria ja pelailin puhelimella.

Lepäilyä. Toinen dreenikin näkyy vähän kuvassa.

Ohi on!

Leikkauksesta selvitty ja kotona ollaan! Kirjoittelen kokemukset kunhan ensin lepäilen ja keräilen vähän voimia. Vielä aika naatti:)

-Sande

Vähiin käy..

Kolmen päivän päästä tähän aikaan onkin jo uusi varustus rinnassa! Voi hurja!

Olo on todella epätodellinen. En osaa oikein vielä edes jännittää itse operaatiota, mutta silti en oikein tiedä miten päin olisin. Nukahtaminen on muutamat viime yöt ollut todella vaikeaa, pyörin ties kuinka kauan ympäriinsä ennen kuin saan unen päästä kiinni.. Sitten vielä ne kauhu-unet!

Eniten tunnun hätäilevän siitä, etten vain tulisi kipeäksi ennen leikkausta. Mies ja kaikki kaverit ovat kaikki enemmän tai vähemmän flunssaisia ja olen varma että se iskee vielä minuunkin! Eipä tässä oikein muu auta kun vitamiinia naamaan ja toivotaan parasta.
Olen muutenkin aikamoinen hermoilija ja stressitaso tuntuu nousevan kyllä pilviin tässä torstaita odotellessa. Vielä on jos jonkinlaista asiaa hoidettavana ja muistettavana.. huh!

Kaikenkaikkiaan operaatio on oikeastaan aika "pikkujuttu" vielä kun miettii miten paljon niitä tehdään ympäri maata(ja maailmaa!) päivittäin. Olen ennen jollain tasolla itse mieltänyt asian vähän jopa tabuksi. Nyt vasta vähän aikaa sitten olen "herännyt" tähän todellisuuteen siitä, miten monet naiset tekevätkään rintojensuurennuksia kaikista muista kirurgisistaoperaatiosta puhumattakaan!
Minulle tosin tuleva leikkaus tuntuu tällä hetkellä olevan aika iso elämänmuutos. Enää ei ole paluuta vanhaan kun implantit on paikallaan. Luulen ja oletan leikkauksen vaikuttavan todella positiivisesti omaan itsetuntoon ja -varmuuteen, ja sitä kautta kaikkeen muuhunkin.
Noh, se jää nähtäväksi, mutta ei kyllä kovin vikaan voi mennä!:)

Palaan asiaan todennäköisesti torstaina ennen leikkausta viimeisten panikointien merkeissä!

-Sande

Mietteitä

Heip!

Ensinnäkin hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Leikkaukseen on enää naurettavan vähän päiviä jäljellä! Ajatukset pyörii lähes taukoamatta sen ympärillä. Pääasiassa olen todella innoissani ja jännittynyt tulevasta, mutta pakko myöntää että muutaman kerran olen miettinyt, että onko tämä se oikea päätös ja mihin olen oikein lähtenyt mukaan..

Vaikka olin jo mooonia vuosia miettynyt tähän ryhtymistä, jossain sisimmässäni luulin kuitenkin ettei minusta olisi tähän ja etten uskaltaisi, ja että voisin jotenkin muuten korjata sen puuttuvan rinnuksen ja oppia elämään sen kanssa. Ensin ajattelin, että jos laihdutan, niin ehkä rintanikin kiinteytyy ja "ryhdistäytyy, mutta eihän se nyt aivan niin mene.. En ole koskaan ollut kovinkaan isokokoinen, joten saisin varmaan aika paljon tiputtaa rasvamassaa, että rinnoissani näkyisi tuloksia. Ja tuskimpa se iho kiristyisi siinä mukana. Lopputulos olisi vain entistä pahempi..

Pakostakin tässä pienehkössä kaupungissa jossa asun myös huhut ja juorut alkaa liikkua nopeasti uudesta "silaribimbosta", vaikka yritänkin sen pitää salassa parhaani mukaan. Vaikka teen tämän ainoastaan itseäni varten, eikä minun pitäisi välittää muiden mielipiteistä, vähän kuitenkin kauhistuttaa ne väheksyvät tuijotukset ja supinat joita tulen varmasti osakseni saamaan. On ikävää, miten lapsellisesti ja ilkeästi monet minunkin ikäiseni, varsinkin naiset, osaavat vielä käyttäytyä.

Mutta hei, minä en välitä! Hankin silikonit, koska en yksinkertaisesti tunne oloani hyväksi tässä kropassa, ja se myös vaikuttaa suuresti minun itsetuntoon ja -varmuuteen. Jos voin olla tyytyväisempi itseeni ja elämääni "silarit" rinnassa, niin miksen tekisi sitä? Mitäpä se muille kuuluu. Loppujen lopuksi mielestäni tässä elämässä on tärkeintä onnellisuus, kaikilla elämän osa-alueilla. Kaikilla on omat keinonsa tavoittaa se.

Tämä menee nyt ehkä vähän asian vierestä, mutta välillä on oikein pakko pysähtyä ja miettiä miten hyvin asiat onkaan. Minulle tämä ilta on yksin niistä. Välillä tuntuu, että mikään ei onnistu ja kaikki menee päin honkia, mutta nyt minusta pitkästä aikaa tuntuu, etten edes keksimällä keksi mitää valittamisen aihetta. Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat muuttaneet tai tulevat lähiaikoina muuttamaan elämääni aika paljon, ja ainoastaan parempaan. Nyt aijon vaan nauttia!:)

Ihanaa loppuviikkoa ihan jokaiselle! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

-Sande

ps. Olen hurahtanut tuohon weheartit.com -sivustoon. Niin ihania ja motivoivia hyvänmielen kuvia!

Lähtötilanne kuvina

Tässä näitä havainnollistavia kuvia sitten tulisi. Laatu ei tosiaan päätä huimaa kun tällä hetkellä vain puhelimen kamera käytössä. Näillä mennään..

Ihan hyvännäköiseltähän ne saa liivit päällä näyttämään, mutta sitten...

Ei näitä tietenkään mielellään julkaise, mutta nyt kerran kun blogin tästä projektista päätin aluille laittaa, niin eiköhän nämäkin kuulu asiaan..

-Sande